login
Tampereen palokunnasta Pirkanmaan pelastuslaitokseksi - 120 toiminnan vuotta

Vuonna 2018 Pirkanmaan pelastuslaitos viettää 120-vuotisjuhlavuottaan. Tampereen palokuntana aloittanut nykyinen pelastuslaitos perustettiin 5.7.1898. Palokunta aloitti toimintansa Puutarhakatu 6:ssa, josta se muutti vuonna 1908 nykyiselle Keskuspaloasemalle.

1800-luvulla Tampereen kaupungin paloturvallisuudesta huolehtivat kaduilla kiertelevät palovartijat. He eivät olleet varsinaisia sammutusmiehiä, vaan tulipalojen sammutus oli kaikkien kaupunkilaisten velvollisuus. Palotoimi kehittyi hitaasti 1800-luvulla. Kaupunkiin hyväksyttiin palosäännöt ja hankittiin ruiskuja. Tuhoisat tulipalot eri puolilla Suomea osoittivat tulentorjunnan tärkeyden. Elokuussa 1865 tuhoutui suuri osa Tamperetta tulipalossa. Samana vuonna kaupunkiin perustettiin vakinainen palokomissio.

Vesijohdon rakentaminen 1880-luvulla ja VPK:n perustaminen vuonna 1873 tehostivat palontorjuntaa. Vakinaisen ammattimaisen palokunnan perustamista ehdotettiin 1891, mutta vasta vuonna 1897 se toteutui. Tampereen vakinainen palokunta aloitti toimintansa 5.7.1898. Siihen kuului alkuvaiheessa 22 miestä. Se osoittautui pian hyödylliseksi, sillä nopeasti alkuvaiheessa sammutettu tulipalo oli paljon helpompi sammuttaa kuin jo liekkien valtaan joutunut rakennus.

Vakinainen palokunta aloitti toimintansa vuokrahuoneistossa Puutarhakadulla. Hyvin pian palokunnalle hankittiin oma tontti Satakunnankadun varrelta ja järjestettiin paloasemasta arkkitehtikilpailu, jonka voitti Wivi Lönnin ehdotus. Palokunnan oma talo valmistui syksyllä 1908.

Palokunta oli alkuvaiheessa varsin omavarainen ja lähes kaikki tehtiin itse. Hevosia käytettiin miehistön ja kaluston kuljetukseen 1920-luvulle asti. Ensimmäinen paloauto hankittiin 1924, ja pian niitä hankittiin lisää. Palolaitoksella tehtiin autoihin korien puu- ja raudoitustyöt. Palokunnan viimeinen hevonen myytiin vuonna 1937. Ensimmäiset moottoriruiskut hankittiin 1920-luvulla. Moottoriruiskun käyttäjän piti tuntea koneet ja siksi palokuntaan tuli teknisen alan työntekijöitä.

Tampereen palokunta on kahdesti joutunut työskentelemään vaikeissa olosuhteissa. Vuonna 1918 palokunta toimi piiritetyssä kaupungissa ja sammutti tulipaloja punaisten vallan aikana. Kun valta vaihtui ja valkoiset saapuivat kaupunkiin, jatkoi palokunta toimintaansa. Vain kiivaimpien taistelujen ajan palokunta ei osallistunut tulipalojen sammutuksiin.

Talvisodan aikana 1939 - 1940 kova pakkanen vaikeutti toimintaa. Letkut ja ruiskut jäätyivät heti, kun veden virtaaminen loppui. Palokunta sammutti kaikkiaan 64 pommituksissa syttynyttä tulipaloa. Miehille työskentely oli rasittavaa, sillä paloja syttyi samanaikaisesti eri puolilla kaupunkia. Palokunta oli hajasijoitettu useaan eri paikkaan.

Jatkosodan aikana Tampereen palopäälliköksi tuli Einar V. Nurmi. Hän johti Tampereen palolaitosta kolmen vuosikymmenen ajan persoonallisella, täsmällisellä ja päättäväisellä tavalla. Hän oli kaupungissa tunnettu henkilö ja paloasemalla ehdoton johtaja. Palolaitoksen toiminta kehittyi Nurmen aikana runsaasti ja palopäällikkö vaikutti kehitykseen. Nurmen aikana ja myöhemminkin Tampereen palokunta oli kuuluisa nopeista lähdöistään.

Nurmi asui miehistön tavoin paloasemalla. Alkuvuosina palomiehet asuivat paloasemalla tai sen läheisyydessä. Vakinainen asuminen paloasemalla loppui vähitellen. Kaupungin kasvaessa eri puolille kaupunkia perustettiin paloasemia. Messukylässä toimi paloasema vuokratiloissa vuodesta 1947. Pispalaan rakennettiin oma paloasema vuonna 1957.

Tulipalojen sammutuksessa tuli 1940-luvun lopulla käyttöön yhtenäisen suorasuihkun lisäksi hajasuihku eli sumusuihku. Vaahtosammutus ja kemialliset sammutusaineet tehostivat erilaisten kemikaalien sammutusta. Paineilmalaitteiden käyttöönotto 1950-luvulla mahdollisti savusukelluksen. Konetikkaiden avulla palokunta saattoi huolehtia toiminnasta myös korkeissa kerrostaloissa. Palotarkastusten ja ennaltaehkäisyn merkitys lisääntyi.

Pelastustoiminnan merkitys on koko ajan kasvanut. Palokunta huolehti sairaankuljetuksesta jo 1900-luvun alussa. Potilaiden kuljetukseen on tullut mukaan erilaisia ensiapu- ja hoitotoimenpiteitä. Palokunta huolehtii pelastussukelluksesta ja öljyntorjunnasta. Tampereella alkoi kunnallinen nuohoustoiminta 1920. Väestönsuojelu tuli osaksi pelastustoimea vuonna 1989.


Hälytysjärjestelmät ovat muuttuneet suuresti. 1900-luvun alkupuolella paloaseman tornissa tähystävä palomies havaitsi usein tulipalon. Jo vuonna 1898 palokunta sai palolennättimen, jonka palokellot sijoitettiin eri puolille kaupunkia. Puhelimen merkitys hälytyksen tekemisessä korostui, vaikka puhelin oli pitkään harvinainen. Palokunnan oman viestinnän kannalta radiopuhelimen käyttöönotto 1950-luvulla oli ratkaiseva muutos. Hälytyspuhelimet korvasivat 1960-luvulla palokellot. Hälytysten vastaanotto siirtyi 1970-luvulla aluehälytyskeskuksiin. Tampereen aluehälytyskeskus huolehti 200-luvun alussa koko Pirkanmaan hälytysten vastaanottamisesta. Se siirtyi vuonna 2004 uuden lain mukaisesti valtion hoidettavaksi.


Kuntien välinen yhteistoiminta pelastustoimen järjestämisestä lisääntyi 1990-luvulla. Tampere, Kangasala ja Pirkkala aloittivat 1994 yhteisen aluepelastuslaitoksen, johon tuli vuonna 2001 Nokia mukaan. Laki määräsi kuntien välisen yhteistoiminnan pakolliseksi vuoden 2004 alusta. Tampere oli taas edelläkävijä ja Pirkanmaan kunnat aloittivat ensimmäisenä Suomessa yhteisen Tampereen aluepelastuslaitoksen toiminnan jo vuoden 2003 alussa.


Tampereen aluepelastuslaitoksen aloittaessa vuonna 2003 kuului siihen 34 kuntaa. Vuonna 2013 nimi muutettiin Pirkanmaan pelastuslaitokseksi. Juhlavuotena 2018 Pirkanmaan pelastuslaitokseen kuuluu 22 kuntaa, joiden alueella se huolehtii onnettomuuksien ennaltaehkäisystä, pelastustoiminnasta ja varautumisesta poikkeusoloihin. Pelastuslaitoksella on myös yhteistoimintasopimus ensihoidosta Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kanssa. Pelastuslaitos tuottaa ensihoitopalveluja Tampereella, Nokialla, Pirkkalassa, Lempäälässä, Valkeakoskella, Vesilahdella, Akaassa ja Ylöjärvellä.

Hallinnollisesti pelastuslaitos on kaupunginhallituksen alainen organisaatio ja Tampereen kaupungin taseyksikkö. Pirkanmaan neuvottelukunta, jonka muodostavat luottamushenkilöt, toimii jäsenkuntien yhteiselimenä. Neuvottelukunta tekee pelastustoimen palvelutasopäätöksen ja vuosittaisen talousarvion. Pelastuslaitosta johtaa pelastusjohtaja, jonka valitsee Tampereen kaupunginhallitus.


Toiminnallisesti Pirkanmaa on jaettu kahteen pelastusalueeseen – eteläiseen ja pohjoiseen – joita johtaa palopäällikkö. Päivystävän palomestarin asemapaikat ovat Hervannan paloasema Tampereella ja Nokialla Nokian paloasema. Pirkanmaalla on yhteensä 61 paloasemaa, joista 17 on miehitetty 24 h/vrk.


Henkilöstöä on noin 650. Tämän lisäksi pelastuslaitoksella on noin 140 toimenpidepalkkaista palomiestä sekä yhteistyösopimus alueen 47 VPK:n kanssa. Näiden hälytysosastossa on noin 700 jäsentä


120-vuotisen taipaleen aikana nykyisen pelastuslaitoksen tehtävien pääpaino on muuttunut. Tulipalojen sammutuksesta on siirrytty onnettomuuksien ehkäisyyn. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat turvallisuusviestintä- ja koulutus, omavalvonta, palotarkastukset, rakenteellinen paloturvallisuus, kemikaalivalvonta ja omatoiminen onnettomuuksiin varautuminen.


Teksti on osittain lainattu Pekka Kaarnisen kirjasta ”Ja sitten lähdettiin”. Tampereen kaupungin vakinaisen palokunnan 100 toiminnan vuotta

Lisätietoja antaa

Veijo Kaján

Tiedotuspäällikkö

Pirkanmaan pelastuslaitos

Satakunnankatu 16, 33100 Tampere

040 543 0353

veijo.kajan@tampere.fi

www.pirkanmaanpelastuslaitos.fi

www.facebook.com/pirkanmaanpelastuslaitos