login
Tampereella sijainneessa elokuvateatteri Imatran tulipalossa kuoli 21 katsojaa

Selluloidista valmistetuista nitraattifilmeistä aiheutui varsinkin 1900-luvun alkupuolella useita onnettomuuksia. Elokuvateatteri Imatran tulipalo on yksi esimerkki, miten kohtalokasta paloherkän filmin syttyminen saattoi olla. Tulipalo on edelleen kolmanneksi kohtalokkain kuolonpalo maassamme.

 

Lokakuun 23. päivä vuonna 1927 tuhosi tulipalo elokuvateatteri Imatran. Sunnuntai-illan elokuvaa ”Muukalaislegioonan tytär” oli katsomassa lähes täysi sali (noin 225 katsojaa).

Elokuvateatterissa esitettiin kolmen elokuvan ohjelmaa. Koska käytössä oli vain yksi elokuvaprojektori, esityksessä oli monta katkosta. Kun neljäs filmikotelo oli ajettu loppuun, 19-vuotias tilapäinen koneenkäyttäjä alkoi vaihtaa kelaa. Hän huomasi savua projektorin kotelossa ja aukaisi kotelon. Koneenkäyttäjä ei saanut alkanutta paloa sammutetuksi ja huusi tarkastusluukusta yleisölle, että tuli on irti ja yleisö ulos. Tämän jälkeen hän sammuttu sähköt koneesta ja lähti hakemaan sankoruiskua eteisestä. Häneltä jäi sulkematta avoin yhteys katsomoon ja savu pääsi parvekkeen porrashuoneeseen. Hetken päästä konehuoneesta kuului ”matala, voimakas puhaus” ja koneenkäyttäjä paiskautui käytävän seinälle.

 

Elokuvateatterin permannolta ihmiset pääsivät turvaan, mutta parvekkeesta tuli surmanloukku. Pienestä ikkunasta muutama katsoja pääsi pudottautumaan kadulle kuuden metrin korkeudelta. Osa katsojista hyppäsi parvekkeelta permannolle. Kaikki kuolonuhrit olivat parvekkeelta.

 

Teatterissa ollut konstaapeli riensi tuli irti -huudon kuultuaan hälyttämään palokunnan. Kohde sijaitsi noin puolen kilometrin päässä paloasemasta. Palokunta sai palon hallintaansa puolessa tunnissa.

Paloturvallisuuteen parannuksia

 

Kaksi päivää kohtalokkaan tulipalon jälkeen kaikki Tampereen elokuvateatterit tarkastettiin, mutta muissa teattereissa ei suuria turvallisuusriskejä havaittu. Sen sijaan Suomen Palosuojeluyhdistyksen tarkastaja Väinö J. Niemistön selvityselokuvateatteri  Imatran laiminlyönneistä oli rankkaa luettavaa. Hän eritteli parisenkymmentä turvallisuusriskiä, joihin olisi pitänyt aikaisemmin puuttua.

 

Suomen Biografialiitto järjesti ensimmäiset kurssit elokuvakoneen käyttäjille vuonna 1928. Sisäasiainministeriö asetti komitean valmistelemaan asetusta elokuvanäytännöistä ja elokuvateattereiden paloturvallisuudesta. Valmistuttuaan vuonna 1929 asetus oli lajissaan maailman ensimmäinen. Asetuksessa määrättiin esimerkiksi, että elokuvateattereissa elokuvakoneen piti olla eristetty muusta tilasta ja konehuoneesta piti olla erillinen varauloskäynti.

 

 

Onnettomuus kosketti satoja

Onnettomuuden uhrit haudattiin kaupungin kustannuksella seuraavana sunnuntaina Kalevankankaan hautausmaalle, jonne pystytettiin myös vaikuttava muistopaasi. Siihen on kaiverrettu palossa menehtyneiden nimet.

Lisätietoja:

Tiedotuspäällikkö Veijo Kaján

Pirkanmaan pelastuslaitos

040 543 0353

veijo.kajan@tampere.fi