login
Paloturvallisuutta hoitolaitoksista koteihin
Suomalaisessa yhteiskunnassa on käynnissä vanhustenhoidon järjestelyjen muutos. Vanhuspalvelulain linjauksen mukaisesti pyritään lisäämään kuntoutumista edistäviä ja kotiin annettavia palveluita. Pitkäaikaisesta laitoshoidosta pidättäydytään ja sitä järjestetään vain poikkeustapauksissa. Kotona asuminen mahdollistetaan kotihoidon useilla päivittäisillä käynneillä ja kotiin tuotavilla laitoshoidon kaltaisilla palveluilla. Tämä johtaa siihen, että yksityiskodeissa asuu yhä enemmän ja yhä pidempään ihmisiä, jotka aikaisempien kriteereiden mukaan olivat laitoshoitoon oikeutettuja. Tämän myös me pelastuslaitoksissa työskentelevät näemme arkityössämme.

Koti siis muuttuu pitkäaikaishoitopaikaksi ja terminaalihoitopaikaksi. Meneillään olevaan kehitykseen on tunnistettu liittyvän myös turvallisuuden problematiikkaa. Laitoksissa asuessaan vanhusten paloturvallisuudesta huolehditaan lakisääteisesti, toiminnanharjoittajan taholta. Kun samat ihmiset sijoitetaan omiin koteihinsa, heidän edellytetään itse huolehtivan omasta turvallisuudestaan, vaikka he eivät olisikaan siihen kykeneviä. Yleisiä turvallisuuteen liittyviä ongelmia ratkotaan mm. painikeranneke-turvapuhelimella ja asunnon muutostöillä, kuten kynnysten poistamisella sekä kaiteiden ja kahvojen asentamisella. Näillä toimenpiteillä ei ole vaikutusta paloturvallisuuteen silloin kun henkilön toimintakyky on merkittävästi alentunut.

Paloturvallisuuteen liittyvät ongelmat ovat kokonaan keskustelematta, käsittelemättä ja tunnistamatta pelastuslaitosten ulkopuolella. Toisinaan keskusteluissa yhteistyökumppaneidemme kanssa palovaroittimien ja turvapuhelimen olemassaolo mainitaan paloturvallisuustoimenpiteeksi. Niiden tuoma turva tulipalosta selviämisen näkökulmasta on kuitenkin hyvin kyseenalainen, lähes olematon, jos toimintakyky on alentunut. Tämä ilmentää sitä, että paloturvallisuuteen liittyvää kokonaisuutta ei ole ymmärretty. Eikä sen välttämättä tarvitse ollakaan, meidän tehtävämme on kuitenkin viimeistään nyt selkeyttää asia.

Ensimmäisessä Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetettiin tavoitteeksi, että Suomi on Euroopan turvallisin maa myös palokuolemien määrällä mitattuna. Tavoitteeksi asetettiin maksimissaan 30 palokuolemaa vuodessa. Pitkän ajan trendihän on sata-per-vuosi. Toisessa Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa annettiin hieman helpotusta ja tavoitteeksi asetettiin 50 palokuolemaa. Viimeisimmässä ohjelmassa ei ole enää lukumääräistä tavoitetta lainkaan. Tämä tavoitteista vetäytyminen on hämmentävää, sillä tietoa, osaamista ja keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi on. Miksi kehitys menee tähän suuntaan? Epätieteellinen arvaukseni on, että emme löydä yhtymäkohtia omasta tai lähipiirimme elämänvaiheesta tyypillisen palokuoleman uhrin profiiliin ja keskitämme tarmomme mieluummin muihin tutumpiin asioihin.

Hankesisältö ja kohderyhmä

Pirkanmaan pelastuslaitos pyrkii (ja omasta mielestään on jo) valtakunnalliseksi edelläkävijäksi kotona asuvien, toimintakyvyltään alentuneiden vanhusten paloturvallisuuden edistäjänä. Tätä työtä teemme ”best practices” –hengessä ja toivommekin, että työmme tulokset kopioidaan laajasti kaikkien suomalaisten hyödyksi. Läheisenä ja merkittävänä yhteistyökumppaninamme on Tampereen kotihoito.

Toimenpiteiden kohderyhmäksi olemme valinneet kaikkein huonokuntoisimmat kotona asuvat vanhukset. Kyseessä ovat vanhuspalvelulain määritelmän mukaiset iäkkäät henkilöt. Käytännössä siis tarkoitetaan vanhusta, jonka toimintakyky on merkittävästi alentunut. Liityntäpintaa löytyisi toki runsaasti myös esimerkiksi päihde- ja mielenterveyskuntoutujiin ja muihin erityisryhmiin.

Tampereen kotihoidolla on n. 600 työntekijää. Heille on järjestetty 20 - 60 hengen paloturvallisuuskoulutustilaisuuksia yhteensä 10 kertaa. Tilaisuuksien järjestämistä jatketaan kunnes koko henkilökunta on koulutettu. Tavoitteena on laajentaa toiminta koko Pirkanmaalle. Syksyllä 2013 aloitettiin kotihoidon ja pelastuslaitoksen yhteiset kohdekäynnit. Kohdekäynneillä on annettu paloturvallisuuskoulutusta asukkaille ja kodinhoidon työntekijöille sekä arvioitu asuntojen paloturvallisuutta, syttymisriskejä sekä asukkaan pelastautumisedellytyksiä. Nämä tiedot on tilastoitu ja samalla on syntynyt kattava otanta kotihoidon asiakkaiden paloturvallisuustilanteesta. Yleisesti voidaan todeta, että isossa osassa kohteista tilanne ei ole hyvä. Koulutusten ja käyntien yhteydessä on myös jalkautettu pelastuslain 42§:n mukaisen ilmoitusvelvollisuuden käytäntöjä. Tämän pykälän mukaan viranomainen on ilmoitusvelvollinen pelastusviranomaiselle rakennuksessa havaitsemistaan onnettomuusriskeistä. Velvoite koskee myös kunnan tai muun julkisyhteisön sekä hoitolaitosten työntekijöitä. Ilmoitukset tehdään Pirkanmaan pelastuslaitoksen sivuilla olevan sähköisen ilmoituslomakkeen kautta.

Ilmoituksia pelastuslaitokselle on tämän vuoden aikana tullut noin 50, ja kaikkiin ilmoituksiin on reagoitu käymällä kohteessa. Asiat selviävät yleensä neuvottelemalla, mutta joissakin tapauksissa kohteeseen on tehty ylimääräinen palotarkastus.

Toimintakyvyn arviointi

Tulipalosta pelastautumisen kannalta olennaista on syttyneessä asunnossa olevan asukkaan oma toimintakyky. Asukkaan on itse päästävä ulos asunnostaan 2 - 3 minuutin kuluessa syttymishetkestä. Riittävän aikainen omatoiminen poistuminen on mahdollista, mikäli toimintakyky on työikäisen tasolla. Huonokuntoisten vanhusten kohdalla näin ei kuitenkaan usein ole. Toimintakyvyltään alentuneilla vanhuksilla ei siis ole tosiasiallisia mahdollisuuksia selvitä asuntopalossa. Henkilövahinkojen kertymää suhteessa pelastustoiminnan eri vaiheisiin on kuvattu Helsingin ja Pirkanmaan pelastuslaitosten sekä VTT:n yhteistyönä toteuttamassa toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa -hankkeessa.  (Toimintavalmiuden vaikuttavuus asuntopaloissa; Terhi Kling, VTT; Kati Tillander, Helsingin kaupungin pelastuslaitos; Tuula Hakkarainen, VTT).
Henkilövahinkokertymän tarkastelu osoittaa, että nopein kertymä tapahtuu aivan tilanteen alkuvaiheessa. Mikäli päivittäiset askareetkin onnistuvat vain avustettuna, ei omatoiminen poistumien tai ulkopuolinen apu pysty pelastamaan asukasta.

Kun toimintakykyä arvioidaan paloturvallisuuden kannalta, on tarkasteltava kolmea tekijää
•    havaintokyky - pystyykö asukas havaitsemaan tulipalon tai varoittimen signaalin?
•    ymmärryskyky- pystyykö hän reagoimaan havaitsemaansa signaaliin järkevästi?
•    liikkumiskyky - pääseekö asukas riittävän nopeasti asunnosta ulos omin jaloin tai avustettuna?

Lisäksi toimintakykyä alentavina tekijöinä pitää arvioida tainnuttava/huumaava lääkitys ja muistisairaus. Mikäli jossakin näistä toimintakyvyn osatekijöistä on puutteita, asukkaalla on kohonnut palokuoleman riski. Puutteellista toimintakykyä olisi silloin kompensoitava soveltuvalla turvatekniikalla ja palokuoleman riski palautettava muun väestön tasolle.

Toimintakyvyn objektiiviseen arviointiin ei ole toistaiseksi olemassa työkalua. Arviointi tehdään tarpeen mukaan pelastuslaitoksen toimesta ja kokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuen. Yhdessä Tampereen kotihoidon kanssa Pirkanmaan pelastuslaitos kehittää RAI (Resident Assessment Instrument) -arviointimenetelmään pohjautuvaa paloturvallisuustyökalua. RAI arviointi tehdään aina kaikista Tampereen kotihoidon asiakkaista. Tulevan työkalun ytimenä on kotihoidon MDS (Minimun Data Set) -lomakkeisto. Kaksikymmensivuisesta arviointilomakkeistosta on kyetty poimimaan kohdat, joilla ym. toimintakyvyn tekijöitä voi arvioida luotettavammin kuin vain kokemukseen perustuen ja arviointi voi useimmiten perustua kotipalveluhenkilöstön rutiinityöhön. Arvioinnin pohjalta asukkaalle pyrittäisiin kohdentamaan riittävä turvatekniikka.

Paloturvallisuuden tason nosto ennen ja jälkeen syttymisen.

Paloturvallisuudesta huolehtiminen tarkoittaa usein toimenpiteitä ennen kuin palo on syttynyt. Tähän liittyvät mm. kouluttaminen, riittävästä siisteydestä huolehtiminen ja syttymisriskien poistaminen. Syttymisen jälkeiseen hetkeen varaudutaan mm. palovaroittimilla, sammuttimilla ja sammutuspeitteillä. Varoitin ja sammutin ovat hyödyllisiä vain jos toimintakyky on hyvä, kotonaan asuvaa ns. ”petipotilasta” ne eivät auta. Tähän tarpeeseen Pirkanmaan Turvallisuusklusteri on kehittänyt huoneistokohtaisen automaattisen sammutuslaitteiston. Laitteisto täyttää asuntosprinkleristandardin SFS 5980 vaatimukset. Se on siis suorituskyvyltään ja toimintavarmuudeltaan vastaava koko rakennuksen kattavan järjestelmän kanssa ja jälkiasennettavissa yksittäiseen huoneistoon. Lisätietoa laitteesta on saatavilla Caverion Oy:n sammutusratkaisut -yksiköstä.

Miten muualla Suomessa?Miten muualla Suomessa?

Tampereen keskuspaloasemalla pidettiin syyskuussa ”Iäkkäiden henkilöiden kotona asumisen paloturvallisuusseminaari”, jossa keskityttiin pelastuslaitosten ja sosiaalitoimen konkreettiseen yhteistyöhön. Tilaisuudessa oli 7 pelastuslaitosta sekä Suomen Pelastusalan keskusjärjestön (SPEK), Suomen Palopäällystöliiton (SPPL) sekä Terveyden- ja hyvinvointilaitoksen (THL) edustus. Yhteenvetona voidaan todeta, että muualla Suomessa yhteistyömuodot ovat keskittyneet lähinnä tulipalojen ehkäisytoimenpiteisiin kun taas Pirkanmaalla hankkeissa otetaan huomioon myös toiminta tulipalotilanteessa. Seppo Männikön sanoin: ”Emme halua vain esittää uhkakuvia vaan tarjoamme myös ratkaisun”.

Yhteenvedossa todettiinkin, että jatkossa olisi hyvä pohtia miten toimitaan kun ennaltaehkäisevät toimenpiteet pettävät ja asuntopalo syttyy sekä miten mahdolliset puutteet toimintakyvyssä kompensoidaan. Konkreettisena etenemistapana esitettiin hankkeen perustamista ja resurssin osoittamista kokonaisuuden koordinointiin. Asian käsittely jatkuu Oulussa 28.10.2014 järjestettävässä pelastuslaitosten
kumppanuusverkoston turvallisuuspalveluiden kokouksessa.

Pirkanmaan pelastuslaitos, Laatu- ja työhyvinvointiyksikkö