login
Vesipelastusharjoitus
3-työvuoro harjoitteli vesipelastusta aurinkoisessa säässä Tampereen keskustassa. Yhteydenpito sukeltajan ja sukellusavustajan (naruttajan) välillä hoidettiin narulla. Sukelluksen aikana yhteydenpito hoidetaan yleensä radion välityksellä, mutta laitteiden toimivuuden varaan ei voida 100 % luottaa ja siksi on oltava toinenkin kommunikointikeino.

"Kun joku menee pinnan alle, on tärkeintä painaa mieleen uppoamiskohta. Vastarannalta tulee etsiä jokin kiintopiste ja merkitä missä itse on esim. kivellä tai piirtämällä hiekkaan rastin. Näiden kohtien väliin tulee linja, johon sukeltaja neuvotaan. Mielellään näitä linjoja saisi olla kaksi, joiden risteyskohdasta sukellus sitten aloitetaan." –paloesimies Antti

"Pirkanmaalla on helteisessä säässä ollut useita vesipelastustehtäviä, joissa tiedot mahdollisesta veden varaan joutuneesta ovat pelastustöiden kannalta puutteelliset. Ei ehkä tiedetä minne päin kaveri on lähtenyt uimaan ja milloin, tai onko ollenkaan lähtenyt uintireissulle. Rannalta käsin tilanteessa ei voi kun toivoa parasta ja pelätä pahinta – ja kokea suurta huolta. Toivomme, että mikäli tapanasi on tehdä pitkiä uintireissuja, kerrot rannalle jäävällä ystävälle mihin päin uit ja kuinka pitkälle olisi tarkoitus mennä. Näin voidaan välttää turhaa huolestumista. Kuitenkin aina on tärkeä soittaa hätänumeroon 112, jos on epäilys siitä, että kaveri on mahdollisesti pulassa!" Terveisin palomestari Ville



Virtaus voi olla pinnalla eri kuin pohjassa ja virtausnopeutta vaikea arvioida rannalta. Siksi etsintä aloitetaan aina uppoamiskohdasta eikä lasketa mahdollista sijaintia virtaukset huomioon ottaen


Sukeltaja käyttää etsinnässä erilaisia menetelmiä. Tällä kertaa harjoiteltiin sektorietsintää, mutta esimerkiksi avantoon uponneen tai veneestä pudonneen etsinnässä voidaan käyttää ympyrämenetelmää. Suoralla uimarannalla saatetaan käyttää suorakaidemenetelmää.


Harjoituksessa ei käytetty radioita vaan narun avulla annettiin merkkejä sukeltajalle siitä, mihin suuntaan hänen tulee mennä. Silminnäkijöiden ohjeilla naruttaja ohjaa sukeltajan ensin uppoamispaikalle ja siitä valitun menetelmän mukaan eri suuntiin. Merkit ovat yksinkertaisia ja suunnat ovat aina suuntia rannalta päin katsottuna. Jokaisella naruttajalla on oma ”käsialansa” ja olisi hyvä, jos naruttaja olisi sukeltaja itsekin.



Aika, joka käytetään hukkuneen etsintään, on aina tapauskohtainen. Sekin on tapauskohtaista, minkä ajan jälkeen aivoihin alkaa muodostua pysyviä vaurioita, siihen vaikuttaa henkilön ikä ja osittain myös veden lämpötila.


Naruttajan suojavarusteeksi riittää minimissään paukkuliivit siltä varalta, että hän itse putoaa veteen.


Sukelluksessa käytetty naru on 50 metriä pitkä. Se asettaa rajoituksia etsintäalueen laajuudelle ja tarvittaessa paikkaa vaihdetaan. Toisaalta 50 metriä on pitkä matka, jos sukeltajalle tulee ongelmia esimerkiksi laitteiden kanssa.


Sukeltajan kannalta vaarallista on se, jos jää kiinni johonkin tai laitteeseen tulee vikaa. Lähes aina sukellus tehdään vieraassa paikassa.


Pirkanmaalla on hyvinkin kirkkaita järviä ja toisaalta joissain paikoissa näkyvyys on todella huono. Vaatteet päällä ihminen erottuu huonommin pohjasta.


Rannalla ollut silminnäkijä on erittäin tärkeässä roolissa etsinnän kannalta. Hänen on tärkeä alusta asti pysyä paikoillaan tai merkitä paikka, missä oli, kun hän näki uponneen. Varsinkin syvemmissä kohdissa on riskialtista lähteä itse sukeltamaan uponnutta.


Ensihoitajat ovat valmiina rannalla aloittamaan hoitotoimenpiteet uponneen löydyttyä. Heillä on myös tärkeä rooli oman työturvallisuuden kannalta sekä joskus he voivat olla huolestuneiden omaisten tukena.


Sukeltajalla on painovyö, minkä avulla hän pääsee pohjaan. Syvyyttä voidaan säädellä lisäämällä ilmaa tai päästämällä sitä pois sukelluspuvusta.


Rannalla on aina vähintään yksi varasukeltaja valmiina sukelluspuvussa, mikäli vedessä olevalle sukeltaja tarvitsee apua.


Sukelluksen aikana rannalla tehdään sukelluskirjanpitoa, johon merkitään kuka on sukeltamassa, alku- ja loppuaika, alku- ja loppupaineet sekä syvyys.


Sukelluksen jälkeen puvut laitetaan kuivumaan ja alusasut tuulettumaan. Laitteisiin laitetaan täydet pullot ja kasvo-osa huuhdellaan ja kuivataan. Lisäksi laitteet ja kasvo-osa tarkastetaan huolellisesti.