login
Mwanza osa 10: jäähyväiset
Pe 29.6.
On tullut perjantai ja kotiinlähtöpäivä on edessä. Tänään vielä kertaalleen käymme paloasemalla. Tarkoitus on pitää yhdessä Mwanzan palolaitoksen henkilöstön kanssa loppukeskustelu ja evaluointi siitä mitä tämä koko 10 vuotta kestänyt projekti on tuottanut.

Ensinnäkin alkuperäinen tavoitteemme ei toteutunut; hyvistä yrityksistä huolimatta emme saaneet tänne laivattua paloautoa ajoissa Mwanzaan, ja näin ollen sen kouluttaminen jäi valitettavasti väliin. Se tulee kuulemma ensi viikolla, ja kehitimme koulutukseen varasuunnitelman; auton ajaminen ei ole ongelma, täällä on vakituiset autokuskit, jotka ovat ammattimiehiä. Ainoa hankala juttu voi olla auton palovesipumppu, vaikka ei sekään ole mikään mahdottoman vaikea. Sovimme Gaddafin kanssa, että he ottavat valokuvia autosta ja pumpusta ja lähettävät meille, ja me teemme kuvista heille sähköisen käyttömanuaalin.


Loppupalaverissa jaettiin myös muutamia lahjoja; paloautoon kuuluva ensiapulaukku.


Muuten kollegat antoivat hyvän arvosanan kaikesta siitä, mitä Tampereen aluepelastuslaitos on heidän kanssaan vuosien varrella tehnyt. Erityisesti seuraavat teemat nousivat esiin:
  •     tekemistä ja tekniikkaa nykyään harjoitellaan
  •     ennaltaehkäisyn ja valistuksen ottaminen mukaan palolaitoksen työhön
  •     työtaidot ovat lisääntyneet
  •     tietotekniikan hyödyntäminen koulutuksessa
Suuremman merkityksen koko projekti sai kun kuulimme, että useampi tässä yhteistyöprojektissa mukana ollut ja koulutusta saanut palotarkastaja on joko jo siirtynyt tai on siirtymässä palopäällikön tehtäviin eri puolille Tansaniaa. Projektin mukanaan tuomaa ammattitaitoa siis arvostetaan ja tätä kautta se leviää koko valtakuntaan.

Kuunnellessamme kollegoita itse arvoimme, että suurin merkitys projektilla on ollut ehkä kuitenkin ajattelutavan muutokseen; nyt  paikalliset ihmiset itse arvostavat ja ovat ylpeitä omasta osaamisestaan ja ammatistaan. Näyttäisi siltä että projektilla on ollut hyvin voimaannuttava vaikutus koko Mwanzan palolaitoksen henkilöstölle. Itse koen tämän tyyppisen työn olevan parasta mahdollista tukea; mennään paikan päälle, eletään paikallisten olosuhteiden ja kulttuurin ehdoilla ja ohjataan ihmisiä toimimaan itsenäisesti.

Tilaisuuden lopuksi kollegat olivat järjestäneet meille yllätyksen. Meidän tulee istuttaa paloaseman pihaan banaanipuu, joka nimetään "Ystävyyden ja yhteistyön puuksi", ja meidän velvollisuutemme on kuulemma käydä joskus katsomassa, kuinka puu kasvaa.


Lapiomies Marko.


Tosin palopäällikkö Bulambu nimesi puun "Jariville and MARRKOO RRRASKKUUSS tree!"


Mwanzan palolaitoksen henkilöstö ja Tampereen aluepelastuslaitoksen vierailuryhmä.

Vielä viimeiset jäähyväiset sekä palolaitoksen väelle että kaupungintalolla pormestari Manyererelle, ja sitten kotimatkalle, mikä onkin sitten oma tarinansa.

Millainen matka tämä oli? kaiken kaikkiaan aivan upea ja ainutlaatuinen. Afrikkalaisten kollegoiden tapaaminen, ja seutuun ja kulttuuriin tutustuminen oli ainutlaatuinen, jopa pakahduttava kokemus; omat ajatukset ovat tällä hetkellä ainakin aika tyhjät. Ehkä ajan kanssa ajatukset jäsentyvät ja kokemukset saavat vielä syvempää merkitystä.


Tämä matkakertomus päättyy tällä erää tähän, kiitokset kaikille seuraajille ja kannustajille!

Hakuna matata (swahili: ei ongelmaa)!

Marko, Ville ja Jari