login
Turvallista Pirkanmaata tekemässä: Pelastusjohtaja Olli-Pekka
Pelastusjohtaja Olli-Pekka on ammattilainen, joka johtaa pelastuslaitosta vahvalla otteella omien arvojensa pohjalta. Perheenisä on mukana niin kansallisessa kuin kansainvälisessäkin pelastustoimen kehittämisessä ja kokee olevansa unelma-ammatissaan.

Miten päädyit pelastusalalle?
”1970-luvulla hakeuduin Porissa lyseon jälkeen palolaitokselle palomiehen vuosilomasijaiseksi. Olin palomiehenä Porissa, Raisiossa ja Turussa opiskeluaikana ja armeijan jälkeen yhteensä nelisen vuotta. Suoritin luonnontieteiden kandidaatin tutkinnon fysiikassa ja hetken aikaa olin yksityisellä töissä. Tarkoitukseni oli jatkaa sitä uraa, mutta pelastusala veti takaisin, ja jatkokouluttautuminen liittyikin sitten pelastusalaan. Siirryin palopäällystöliittoon koulutuspäälliköksi ja sitten toiminnanjohtajaksi. Hakeuduin Valtion palo-opistoon palomestarikurssille, joka tuolloin kesti 1,5 vuotta. Olin kurssilla numero 10, mikä on, sivumennen sanoen, tuottanut eniten pelastusjohtajia tähän maahan ja tällä hetkellä virassa olevista pelastusjohtajista viisi on valmistunut tuolta kurssilta. Yksi heistä on tuore Helsingin pelastuskomentaja Simo Weckstén.”

”Valmistuin palomestarikurssilta vuonna 1987 ja maaliskuussa 1988 tulin apulaispalopäälliköksi Tampereen palolaitokselle. Olin apulaispalopäällikön tehtävässä vuoteen 1994, jolloin minut valittiin Turun kaupungin palopäälliköksi. Palasin Tampereelle vuonna 1997 pelastuspäälliköksi eli silloisen palolaitoksen johtajaksi. Paikkahan tuli avoimeksi laitoksen johtajan ja pelastusalan
vahvan vaikuttajan Sakari Lehtisen sairastuttua ja jäätyä pois työelämästä.”

Marraskuussa 2002 Olli-Pekka nimitettiin pelastusjohtajaksi vuoden 2003 alussa toimintansa aloittaneelle Tampereen aluepelastuslaitokselle. Virassa olevista pelastusjohtajista hänelle on tiettävästi eniten virkavuosia ja hän on nykyisistä pelastusjohtajista pisimpään palvellut pelastusjohtajana.

Pelastusjohtajan työnkuva
Pelastusjohtajan työnkuva koostuu monista eri näkökulmista ja pelastusjohtajalla on erilaisia rooleja riippuen siitä, missä ja kenen kanssa hän työskentelee. Pähkinänkuoressa hänen tehtävänsä on johtaa pelastuslaitosta ja kehittää sitä vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan turvallisuushaasteisiin. Näkökulmia tehtävään ovat omistaja-, kansalais-, työntekijä-, kansallinen-, kansainvälinen- ja siviilinäkökulmat.

”Omistajanäkökulma tarkoittaa sitä, että tiedostaa mitä kunnat edellyttävät pelastuslaitokselta ja miten me vastaamme kunnille heidän vaatimuksiinsa. Kuntien suhteen joudun puntaroimaan, mitkä ovat meille asetetut suorituskykyvaatimukset, ja mikä on pelastuslaitoksen todellinen suorituskyky sekä taloudelliset mahdollisuudet vastata niihin. Omistajannäkökulma on tavallaan toimitusjohtajamainen näkökulma.”

”Kansalaisnäkökulma on ehkä yksi mielenkiintoisimmista näkökulmista työssäni. Pelastusjohtajana mietin, miten pirkanmaalainen kokee pelastuslaitoksen, ja minkälaisena pelastuslaitos näyttäytyy kansalaisille. Pyrimme vaalimaan sitä, että pelastuslaitos koetaan tarpeellisena turvallisuudentuottajana. Turvallisuushan on pitkälti tunne, ja ihmisten omat kokemukset pelastuslaitoksesta vaikuttavat paitsi heidän mielipiteeseensä pelastuslaitoksesta myös tuohon keskeiseen tunteeseen. Saan kansalaisilta suoraa palautetta, sekä hyvää että kritiikkiä. Käsittelen kaikki saamani viestit ja tarvittaessa lähetän ne pelastuslaitoksen sisällä eteenpäin jatkotoimenpiteitä varten. Lisäksi osallistun paljon eri tilaisuuksiin, joten saan sitäkin kautta palautetta suoraan.”

Iso osa työtä on toimia pelastuslaitoksen johtajana työntekijänäkökulmasta. Pelastusjohtaja näyttäytyy henkilökunnalle ehkä puhtaimmillaan työnantajana ja hänen edusmiehistönään toimivat kaikki esimiehet.

”Samaan aikaan minun pitäisi olla työnantaja, joka vaatii suorituksia, ja samalla innostava ja motivoiva johtaja, joka vaalii työyhteisön hyvinvointia. Eli joudun puntaroimaan milloin keskustelen tiukemmalla sävyllä ja milloin innostavalla otteella. Pelastusjohtajana haluan ylläpitää pelastuslaitosta kiinnostavana sekä nykyisten että tulevien työntekijöiden silmissä, ja haluan pelastuslaitoksemme näyttäytyvän korkeatasoisena muiden pelastuslaitosten joukossa.”

”Kaikissa asioissa eletään arvojen avulla ja kaikkien toimintojen takana on aina jokin arvomaailma. Olen sitoutunut pelastustoimen eettisiin arvoihin ja ne ohjaavat toimintaani johtajana. Esimerkkinä voisin todeta, että mielestäni pelastajan täytyy olla rehellinen ja nuhteeton, enkä näe mitään syytä siihen, ettei näin voisi olla. Ihmisten täytyy pystyä luottamaan auttajiin 100 prosenttisesti, jotta he uskaltavat esimerkiksi päästää auttajat kotiinsa. Arvostan myös tasa-arvoa - eli on ihan sama ketä pelastetaan tai valistetaan, kaikkia kohdellaan samalla tavalla. Siihen ei vaikuta sosioekonominen asema tai henkilön synnyinmaa. Tasa-arvo on meidän työssämme toimintaamme ohjaava tekijä. Olen joskus saanut kritiikkiä siitä, että olen ehkä liiankin ankara tai tarkka esim. tämän nuhteettomuusasian suhteen. Luotettavuus liittyy kuitenkin johtamistapaani ja arvoihini.”

”Pyrin kantamaan huolta tietysti myös haja-asutusalueiden turvallisuudesta, joissa vapaaehtoiset auttajat ovat keskeisiä toimijoita. Tarkoitan tässä sekä vapaaehtoista palokuntatyötä että kansalaisauttamista. Viimemainittu on aina arvossaan, mutta korostuu siellä missä etäisyydet ovat pitkiä ja apu tulee matkan päästä. Suomen pelastustoiminta perustuu ammattilaisten ja vapaaehtoisten auttajien varaan. Vapaaehtoistoiminnan merkitys tulee lähitulevaisuudessa varmasti kasvamaan ja haaste on siinä, miten saadaan väki VPK:ssa riittämään niin Pirkanmaalla kuin koko Suomessakin. Kaikkia tarvitaan suorituskykymme ylläpitoon, eli tämä ei ole mikään joko tai asia.”

 

Seuraavat pelastusjohtajan työnkuvaan liittyvät roolit eivät niinkään näy oman pelastuslaitoksen päivittäisessä toiminnassa, mutta ovat tärkeä osa hänen työtään.

Olli-Pekka on tehnyt koko uransa aikana merkittävää kansallista pelastustoimen kehittämistyötä. Hänen asemansa ison pelastuslaitoksen johtajana edellyttää myös tällaiseen työhön osallistumista. Hänellä on yhteinen näkemys omien esimiestensä kanssa siitä, että valtakunnan tasolla tehtävä kehittämistyö on tärkeää.

”Olimme ensimmäinen nykymuotoinen aluepelastuslaitos. Se, että olemme jossain asiassa ensimmäisiä, ei ole itseisarvo, vaan on tärkeää olla ennakkoluuloton ja pystyä kehittymään ilman pelkoa. Joskus saan kritiikkiä, että olen työhuoneessani niin vähän. Koen kansallisen kehittämistyön kuitenkin tärkeänä osana työtäni ja sen vaikutukset heijastuvat positiivisesti myös omaan laitokseen. Olen mukana esimerkiksi pelastustoimen tulevaisuusraadissa, jossa laaditaan tulevaisuusskenaarioita yhteiskunnan ja niin muodoin myös pelastustoimen tuleville vuosille. Varsin mielenkiintoista tekemistä.  Kansallisia yhteistyötahojamme ovat sisäasiainministeriön pelastusosasto, muut pelastuslaitokset sekä alan järjestöt. Olen tällä hetkellä mm. SPEK:n hallituksessa.”

Kansainvälisellä tasolla Olli-Pekka on ollut aktiivinen toimija FEU:ssa eli Euroopan palopäällystöjärjestöjen kattojärjestössä. FEU:n perustamisasiakirja on allekirjoitettu Tampereella ja järjestön tarkoituksena on saada ammattilaisten ääni kuuluviin Euroopan päätöksenteossa.  FEU elää ja voi tällä hetkellä hyvin, ja seuraa Euroopan tasolla pelastusalaan liittyvien asioiden kehitystä.

”Mitä tulee työelämään ja elämään yleensä, on perhe arvoissa se ensimmäinen. Olen perheenisä, jolla on kouluikäiset lapset. Perhe-elämälle pitää löytyä aikaa ja ajatustilaa. Ongelmani vaan on, etten pysty vetämään tiukkaa rajaa perheen ja työn väliin – tätä asiantilaa joutuu jatkuvasti säätämään. Ja surukseni huomaan perheeni joutuvan joskus työni heijastuksia sietämään. Siis niitä negatiivisia.”

Kaikista näistä eri rooleista ja näkökulmista koostuu pelastusjohtajan työpäivät. Ne sisältävät kokouksia, suunnittelua, osallistumista järjestötyöhön, osallistumista eri työryhmiin sekä paljon säännönmukaisia rakenteita kuten rutiinikokouksia ja taloussuunnitelmia. Enimmäkseen Olli-Pekka on tekemässä työtä aina jonkun muun kanssa ja hän kokee välillä, että on työlästä löytää aikaa omaan työhön omassa työhuoneessa.

Mitkä ovat merkittävimmät muutokset mielestäsi pelastusalalla?
”Selvästi suurin kulminaatiopiste oli 2003 kun pelastustoimi organisoitui uudelleen. Nykyään työssä olevien ihmisen piirissä muutos oli käänteentekevä ja suuntaa antava. Pelastuslaitoksista tuli oikeasti isoja pelastuslaitoksia ja verkostoituminen mahdollistui aiempaa paremmin. Pelastustoimesta tuli aito pelintekijä verrattuna aiempaan, jolloin toiminta oli melko sirpaleista ja kehitystyö perustui muutaman suuren palolaitoksen varaan.” 

”Historiallisesti suurimpia muutoksia on ollut 1970 - 80-luvulla käynnistetty pelastustoimen ammatillinen koulutus. Olen aloittanut toimintani palokunnassa silloin, kun virkaan valittiin ilman ammatillista koulutusta. Tuolloin valittiin sopivia miehiä, joita sitten palokunnat itse kouluttivat eikä silloin ollut palomiehille tutkintovaatimuksia. Ja vaikka valitut miehet olisivat käyneet palomieskurssin, koulutettiin heitä vielä itse erimittaisilla kursseilla. Päällystölle oli jo tutkintovaatimukset, ja palomiehille asetettu tutkintovaatimus käänsi alan ammattimaiseen suuntaan.”

Lainsäädännöllisesti yksi merkittävä kulmakivi on ollut myös pelastustoimen ja väestönsuojelun integroituminen yhteen. Asiasta käytiin ankaraa kamppailua siitä, kumpaan suuntaan mennään ja lopulta väestönsuojelu sulautettiin pelastustoimen kylkeen. Sitä ennen kunnissa oli usein väestönsuojelupäällikkö erikseen, niin Tampereellakin.

Miltä Pirkanmaan pelastuslaitos näyttää pelastusjohtajan silmin vuonna 2013?
”Pelastuslaitos näyttää vankasti eteenpäin menevältä organisaatiolta. Olemme tehneet lainsäädännön muutoksista johtuen sekä omasta tahdostamme isoja muutoksia, ja nyt on aika askeltaa eteenpäin uusia käytäntöjä toteuttaen. Suuria muutoksia ei ole aivan lähiaikoina tiedossa. Eli olemme nyt niin sanotusti matkavauhdissa ja etenemme varmasti ja vakaasti. Eteenpäin vietäviä asioita ovat esimerkiksi työnsisältöön liittyvät asiat, isompana agendalla on esimiestyöskentelyn parantaminen sekä työn mielekkyyden ja mielenkiinnon kasvattaminen.”

”Jos katsotaan sitten pidemmälle tulevaisuuteen, esimerkiksi vuosiin 2015 tai 2020, haluamme vaalia yhteyttä kansalaisiin ja toimia kansalaispinnassa. Tarkkailemme minkälaisessa ympäristössä kansalaiset toimivat ja pyrimme muuttamaan omia toimintatapojamme tarvittaessa sen mukaan. Pyrimme olemaan rohkeita tekemään tarvittaessa uudistuksia ja olemaan ajan hermoilla.”

Mitkä ovat työsi parhaat puolet?


”Kyllä reipas palomiehen kädenheilautus on hyvä aamunavaus. Saan olla sellaisen organisaation vetäjänä, jonka työn jälki näkyy suoraan kansalaisissa. Eli en ole lainsäätäjä vaan se, mitä teen, näkyy kentällä. Se on paras anti. Näen myös kansalaispalautteen suoraan.”

Ja vielä loppuun ajatuksia pelastuslaitoksestamme
”Parempi luoda tomua kuin nieleskellä muiden tomua. Me luomme rohkeasti uutta ja olemme sen takia lyöneet päätämme joskus seinään esimerkiksi sprinklauksen edistämisessä tai kuntien varautumisen asioissa, mutta olemme näitä, ja monia muita asioita tuloksella kehittäneet. Viemme mielellämme uusia asioita eteenpäin ja meidän organisoitumistavasta halutaan ottaa oppia. Meillä on erinomaista väkeä töissä, ja pyrimme olemaan aktiivinen pelastuslaitos, - vähemmälläkin ehkä pärjäisi, mutta se ei olisi niin kivaa.”